Siirrymme bloggeriin, eli paukkis ja pirttis löytyy vastaisuudessa

TÄÄLTÄ

-Jenna ja parsonit-

ps.päivitäthän linkkisi ;)

Siis vain täällä internetissä. Meidän Emäntää ärsyttää suuresti nuo mainokset, mutta sitte ku se tonne blogspottii alko uutta blogia tekemää, ni se meni ihan hämillee... Saas nyt nähdä muutetaanko me vai ei, ku tota Emäntää niin harmittaa, että reilun vuoden takaset jutut jää sitte vuodatukseen.

Meillä on ollu Miisan kanssaa "juoksukisat" molemmilla ja tasapuolisesti ollaan oltu sekä alakynnessä että päällepäsmäreinä. Että tämmöstä meille...

-NELLI-

 ...niimpä niin. Me ollaan kyllä Miisan kanssa ihan sitä mieltä, että kyllä nyt parisänkyyn mahtuu muutama sutjakka parsoni, etenki ku toinen on iholla kiinni ja toinen sängyn päädyssä tai tyynyn vieressä. Mutta mitä tekivät Isäntä ja Emäntä, antoivat lähtöpassit makuuhuoneesta. Kuinka törkeää! Tänään ois kolmas yö poissa makuuhuoneesta, oon aina välillä kyllä käyny itkemässä oven takana, koska on niin hirveä ikävä sänkyyn. Ekana yönä kävin repimässä roskiksen nenäliinat ja viimeyönä jätin protestit olohuoneen lattialla. Tämän yön keppostelut on vielä harkinnassa. Toivo kyllä elää, että jompikumpi heltyisi ja päästäisi meidät makkariin.

Nyt me sitte nukutaan olkkarissa meidän pedissä...

Kuinka hienoa on muuten, ettei mun tartte enää pitää housuja, vaan Miisa saa keikistellä niissä. Miisa kyllä sano, että siitä ei oo yhtään kivaa, että agility jää tauolle juoksujen takii...

-NELLI-

ps. Emäntä kirjoitteli meistä jonkun kuvauksen TONNE

 Siis ei mitenkään konkreettisesti meidän kesken, vaan noista herkkuluista on välillä pieniä erimielisyyksiä. Katsos ymmärrät varmaan, että aidan takana ruoho on vihreämpää eli kaverin luu on yleensä aina mielenkiintoisempi ja herkullisempi. Saatiin taas perjantain kunniaksi luut, aikamme siinä omiamme pureskelimme. Miisa väsyy yleensä aina nopeemmin, joten mie pääse sitten syömää sitä sen hyvin alotettua luuta. Hetken päästä Miisa sitten hakee mun luun ja jonkin ajan päästä taas vaihdetaan. Luuralli siis meneillään.

No Miisa rupes tietenkii mököttää, ku mä omin sitte lopulta molemmat luut. Mut oli niin vaikeeta päättää kumpaa haluun syödä, joten helpompaa oli pitää molemmat suun ulottuvilla. Mut sit mä kuitenkii menin sen vieree ja lupasin, et se saa aina välil syödä niitä luita myös...

Tänään on aika huippupäivä, koska meidän Emäntä oli niin reipas, että se jaksoi laittaa meille herkkupuuron uuniin. Vesikielellä me sen valmistumista odotetaan tuskalliset kaksi tuntia...

Kuten kuvasta huomasitte minulla on meneillään NE päivät.

-NELLI-

 Tälleen syksyllä noi kaksjalkaset potee jotain syysmasennusta, mutta meistä on kyllä paljon kivampaa vaan nukkua ja möllöttää sohvalla. Tai sitten tehdä kaikkea huippuhauskaa, kuten juosta metsässä, hyökkäillä haravan kimppuun (Nelli kiusaa lähes päivittäin Emäntää ja imuria) sekä lenkkeillä. Tässä laatuaikaa Isännän kanssa!

Viime viikolla päästiin pitkästä aikaan agilityyn!!! Ja voitteko kuvitella muut oli niin törkeitä, ettei ne antanu tehdä meidän kokoajan, olihan meillä kuitenkin kolmen viikon tauko. Emäntä-raukka joutu pinkomaan minkä jaloillaan pääs ja siltä meinas kyllä kunto loppua. Ihan oikein sille, koska meissä oli niin paljon ärrieri energiaa, että toiset oli varmasti ihan kateellisia. Minäkin pingoin ainakin kahtasataa ja Nelli melkeen yhtäkovaa, jos esteen sattu sen reitille. Ilman esteitä se juoksee kyllä hiemn kovempaa ku meikäläinen. Meillä oli tienkin ihan huippuhauskaa, vaikka saatiin tehdä vaan omalla vuorolla! Toivottavasti päästään nyt sitten monta kertaa vielä syksyn ja talven aikana menemään eikä tule mitään tekosyitä, kuten juoksuja olla pois.

-Miisa-

Ensiksi olimme Tiikerin luona kylässä. Miisalla oli suuri tarve vahtia tavaroitamme

Ennen näyttelyä pidimme maksimaalisen kisakunnon saavuttamiseksi pienimuotoisen korkeanpaikan leiriä ja harjoittelimme seisomista sohvalla.

Tiikeri ei voinut uskoa silmiään, sen kotiin oli tuotu kaksi tyttöä kylään

Tiikeri-raukka luuli, että kynttiläillallinen pehmittäisi hieman Miisaa

Mutta tytöt halusivat ihan muuta, kuin Tiikerin seuraa...

Nimittäin rapsutuksia ja rentoutumista...

Sillä seuraavana päivänä oli parsonien päänäyttely. Nelli napittaa sormea!

Miisallako äitinsä pää?

Annan nyt sitä namia, ei tuomari tänne kato!

Oman vuoron odottelua...

Alakuvassa äitini Ulla ja isäni Tarmo

Lopuksi Nellin häkissä oloa, kun sisko Miisa keikisteli kehässä.

-JeNNa-

 Siis kyllä oli viikonloppu! Ensiksi me mentiin Tiikerin luokse yökylään, se ei oo oikee tiikeri vaan Tiikeri niminen koira. Oli kyllä vähän tossun alla, ku me Miisan kanssa pistettiin menemään! Sunnuntai aamuna lähettiin sit semmosiin isoon halliin, missä oli ihan hurjan paljon meikäläisiä ja ainostaan meikäläisiä, paitsi yksi kammotus, josta myöhemmin lisää...

Siis koiranäyttelyt tai -näytelmät, niinku toiset niitä kutsuu on ihan ok juttuja, mut mua kyllä aina vähän jänskättää. Ku kaikki ihmiset tuijottaa ja muutama kyylää oikeen kunnolla. Niitten katseen tuntee luustossa asti! Ku niissä arvoteluissa ne toisinaan aina kehuu luustoa tai rakennetta. Mun mielest siks näitä näyttelyitä voisikii paremmin kutsuu kyyläjäisiks!

Koska mä oon meistä siskoksista nuorempi, jouduin menee eka 31 muun junnunartun kanssa kyylättäväks. Siinä muiden kans meni hyvin ja jaksoin näytellä oikein nätisti. Sit ku mun piti mennä yksin, ni kyllä jo vähän jännitt, etenki siinä pöydällä. Ku lähettii kävelee, ni joku rupes ulvomaan jossain ja se kuulosti tosi pelottavalta. Yritäppä siinä sitten, ku pelottaa niin vietävästi esittää viehättävää! Mä olin siis tuomari Päivi Eerolan mukaan hyvä, mut parempaan en pystyny! Arvostelu on tuolla mun näyttelytiedoissa.

No Miisa päätti näyttää kaikille, että se on äitistytär muutenkii ku ulkonäöltä. Luonteeltaa Miisa on kyllä vähän miedompi, sillä se Ulla on kyllä tulinen! Mut siis Miisa yllätti koko porukan suuresti. Avoimessa luokassa (miten tyhmä nimi, onks sit joku suljettuluokka hulluille?) oli jotaa 30 koiraa ja Miisa oli niistä 3. erinomaisella ja arvatkaa ku meidän Emäntä ei meinan pysyy hienoissa housuissaan. Kyllä niin kehuttiin Miisaa ja sen upeita esiintymistaitoja. Just joo, jopa meidän Emäntä sai siinä kehuja. Mut Miisalleppa ei kukaa ulvonu uhkauksia niinku mulle! EPISTÄ... Arvostelu Miisan näyttelytuloksissa, jos jotain kiinnostaa

Sit Miisa pääs osallistuu johonki kasvattajaluokkaan, tais olla joku egonnostatusluokka ja jälkeläisluokkaa, siis jälkeenjäänneiden. Et näin tällä kertaa. Seuraavat kuvat on Leena Mäkelän ottamia, ekassa kaikki Miselin koirat näyttää pyllyä kuvaajalle, sen verran ylimielistä porukkaa kasvattajaluokassa

Tässä samaiset koirat Velho (M. Mordor), Ulla (M. Matty Move In), Miisa ja Martta (M. Myshikin Alina) eli poika, äiti ja tyttäret

Lisää kuvia myöhemmin...

-NELLI-

Minulla on ollut "luova tauko" kirjoittamista, tai siis pikemminkin Emäntä on istunut kaiket illat koneella ja kirjoittanut jotain opinnäytetyötä. Ei ihme, että se on tuskaillut, koska jos sen pitää osoittaa mitä se oppinut, niin siinä onkin sitten kirjoittamista, luulisin...

Oltiin eilen sunnuntaia seuramme agilityn piirimestaruus kilpailuissa, vailla tulosta. Meidän emäntä on ollut vähän kipeä, eikä siitä oikein lähde ääntä, joten en minä ihan aina ymmärtänyt, mitä se niillä ohjeillaan tarkoitti, siis kaksi kertaa hylky. Nelli ei päässyt kisaamaan, koska se ei oikeen osaa juosta aina suoraa, ei osaa tehdä rengasta ja sen huomio kiinnittyy liian usein muualle, eli täystaukki agilityssä.

Ensimmäiset kuvat on Aija Lauhkosen ottamia.

Viimeinen kuva on Elina Paasin ottama. Mikään ei ole makkaran jälkeen parempi palkka kuin oma vinku!

Muutama lisäkuva vielä TÄÄLLÄ!

-Miisa the ultimate pinkoja-

ps. Ensi viikonloppuna parsonien päänäyttelyyn, voi kuinka tylsää, paitsi Emännästä...

Vaatimattomasti aloitimme kolmosluokassa kisaamisen, piirimestaruusta. Tarkoituksena oli lähteä tekemään mukavia tuloksellisia ratoja, mutta hylkyjä saimme kaksin kappalein. Piiritanssiksi siis meni nämä kisat ja karkelot. Agilityrata aivan järkyttävää menoa, jossa suurin sählääjä oli itse ohjaaja. Luojan kiitos toivottavasti kukaan ei sitä kuvannut, sillä en kehtaisi katsoa sitä. Radan ulkopuolisten tsemppaamisesta huolimatta en saanut kasattua itseäni. Miisa häthätää suoritti ehkä puolet esteistä, sillä minä mennä sohin joka suuntaan. Siinä sitten maalissa itkukurkussa istuin pitkän aikaa hietikolla. Niin siinä käy kun jännittää liikaa ja etenkin odottaa liikoja. Seuraaviin kisoihin enemmän ääntä, keskittymistä ja nopeita jalkoja. Huoh!

Toinen rata lähti ihan hyvin, mutta sitten Miisa jäi selän taakse, enkä jaksannut enää korjata. Yritin juoksuttaa hyvin loppuun asti, mutta muutama virhe siinäkin sitten sattui. Mutta vaikka oli hylky, niin jäi ihan hyvä mieli. Miisan kanssa kisaamisessa on onneksi se hyvä puoli, että koira on maaliin tulon jälkeen AINA onnellinen ja iloinen, että pääsi tekemään sitä mistä tykkää! Neidille kun on pääasia, että pääsee tekemään

Tässä Jaana Siltasen napsimia kuvia Miisasta, joka kyllä nautti taas tekemisestä! 

Aloitushyppy

Huomatkaa Miisan erittäin keskittynyt ilme!

Täältä tullaan, jonka jälkeen tulikin sitten hylky!

Aivan mahtava kuva kepeiltä Miisasta, niin vauhdikas! Seuraavakin on vallan mainio!

Katsotaan nyt sitten, että minkä verran vielä loppu vuonna näitä kolmosen kisoja juostaa, vai harjoitellaanko ensin vähän paremmiksi. Torstaina taas harjoitukset ja perjantaina mölleilemään molemipien koirien kanssa!

-Jenna-

 Nelli on pikkupennusta asti ollut hyvin varautunut toisten koirien kanssa, eikä neiti ole halunnut leikkiä muiden kuin Miisan kanssa. Nelli on muuten ollut todella leikkisä. Kadullakin toisten koirien ohitukset eivät kyllä olleet mistään hyvin-käyttäytyvä-koira mallista, vaan räyhäten mentiin ohi.  Nelli todellakin oli pitkään BÖÖ-iässä, sillä kaikki oli pelottavaa ja kummaa. Mutta nyt tästä on onneksi päästy jotenkin yli ja vieraita koiria on haastettu leikkiin. Etenkin nuorempien koirien kanssa Nelli tykkää leikkiä, torstain agility treeneissä leikkiin ryhdyttiin kahden bordercollien pennun kanssa. Miisa vaan ei tykkää Nellin leikeistä muiden koirien kanssa. Mokama on mustasukkainen, muttei itse aina viitsi leikittää. Nyt Miisa on kyllä ollut erittäin leikkisä lähiaikoina.

Tänään Nellin leikkikaveriksi saapui puolen vuoden ikäinen westie poika Milo ja alkukankeuden jälkeen oli koirilla oikein mukavat painit. Lisää kuvia TÄÄLLÄ

Miisa pahemmin ei Milon ja Nellin leikeistä välittänyt, mutta muutamaan kuvaan suostui.

Nyt sitten vaan yritän mahdollisimman paljon saada Nellille näitä positiivisia leikkikokemuksia sekä koirakavereita

-JeNNa-

ps.Huomenna Kymenläänin agilityn piirimestaruus kisat, jonne lähdetään Miisan kanssa ekoja kolmosluokan ratoja tekemään