"Miisa menee mustikkaan muki mukanansa, Miisa menee mustikkaan muki mukanansa!"

Tällälailla minä rallattelin, ku Jennan kanssa mentiin mystiselle mustikkaretkelle. Mun tehtäväni tietenkin oli vartiointi, jotteivat kavalat mustikkarosvot tai muut epämääräiset metsässä menijät mustikanpoimijaa häiritsisi. Tehtävä oli rankka, kun niin tiheään vaihdettiin paikkaa, lieneekö syynä huono poimintapaikka vai poimija? Valppaasti ilmoitin Jennalle kumeasti puhisten, että "hei nyt tuolla pururadalla menee muutama nelijalkainen omistajansa kanssa", niin mitä sain palkaksi, torumisia. Nyt riittää ja anna jo olla! Mun tehtävä, jonka itse määrittelin, oli pitää silmällä ympäristöä, niin eipä tuo tolle Jennalle käynny. Onneksi monet itikat puri sitä! Sitten mentii kotiin, kun hetken tuo tantta oli puskissa kyykkinny ja arvatkaa mitä, en muuten saanu ees pientä palaa piirakasta maistaa.

Jennan lähdettyä töihin mie söin muutaman lihatikun mikä oli pöydälle jäänny, kun en marjapiirakkaa saannu.

1247599175_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on muuten Aija Lauhkosen ottama ja tämä on meidän agility harkoista helatorstaina. Kuten arvata voi MEIÄN perheessä ei paljoa kuvia oteta, kun näin vanha kuva tähän laitetaan! Kuvahan on keinulta ja mun ilme on vallan nolo, mutta keskittyny ennen kaikkea.