...vaikkei mitään ole pitkään aikaan kuulunutkaan. On ollut vähän tylsää viime aikoina, niin siksi en ole pahemmin mitään kirjoitellut. Arvatkaa vaan onko meillä ollu taas kamera mukana, kun ollaan oltu jossain kivassa paikassa? No ei, onneks muut ihmiset osaa kantaa sitä mukanaa. Oon nimittäin tullu siihen lopputulokseen, et meidän kamera on tosi painava, kun sitä ei jakseta kantaa...

Lappeenrannassa käytiin kisaamassa kolme rataa viikko sitten. Ekalla radalla oli tuo emäntä taas niin paineessa, että eihän siitä mitään tullut. En ymmärrä mitä ihmettä se oikeen jännittää, kun ei sen ees tarvi suorittaa niitä esteitä? Hylky tuli, kun minut ohjattiin väärälle esteelle.

Toiselle radalle lähdettäessä oli tunnelma hieman rennompi, joten suunnan näyttäminen onnistui paremmin. Ei me kovin lujaa menty, mutta karvat kuitenkin hulmusivat. Tuloksena vitonen, kun en muka koskenut A:n alastulo kontaktiin. Miisahan ei tee virheitä! Tämä kontakti mentiin kyllä ihme käsiväännöllä. Kattokaa mun korvia miten lepattaa ja miten kauniisti mä hymyilen!

Emäntä raukka ei sitä vaan tiennyt, kun maaliin tultiin, niin tuuletus oli hurja. Hyvin nopeasti se sieltä pilvilinnoista pepulleen pyllähti, kun kuulutettiin aika ja virheet. No taas oli tunnelma kireä ja hieman mököttävikin ehkäpä. Oltiin me kuitenkin toisia, saatiin oikein mitallikin. Kuva ei oo mikää edustavin, ku aurinko paisto suoraan simmuihin.

Kolmas rata oli emännän mukaan rallattelua ja kyllä mua vähän hävetti tulla maaliin, kun oltiin saatu  kasaan 25 virhepistettä. Mutta aatelkaa oltiin silti toisia! Täältä tullaan kakkosluokka, kunhan saadaan tuo emännän ohjaaminen kuntoon ja jännittäminen hallintaa. Tässä kuvassa on muuten kotkalaisten kaksoisvoitto. Alvi oli tänään tällä radalla parempi!

(Pian kuvan ottamisen jälkeen Miisa pissaa korokkeen viereen, kun toiset ottaa vielä kuvia :D) Tämän päivän kuvat napsi Tuija Ristola

Meillä oli Herra Jesse Elmeri hoidossa viikonverran. Vietettiin myös Jessen 9-vee synttäreitä ja lenkkeiltii paljon. Agilityharkkoihinkin Jesse pääsi mukaan. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, että se hömelö osas mennä kepitkin melkeen yhtä hyvin ku mie, mut ei kyl kuitenkaan. No todisteita siitä ei ole, joten uskokoon ken haluaa. Viikonloppuna mun pitäis lähtä näyttämään itteäni jollekkin tuomaroijalle terrierin päänäyttelyyn. Tästä voimmekin sitten päätellä, että tiedossa on koko viikko Miisan kiusausta, etenkin turkin repimistä.