Voi juku, mie pääsin tänään uimaan! Oli kyllä oikein mukavaa läträtä rantamudassa ja kaivaa kuoppaa veden rajaan. En oikeen ymmärrä miks Jenna ja Antti nauro mulle, ku uin... Ens menin napaan asti vettä ja sit hyppäsin syvempään, uin lenkin ja tulin rantaan. Sit välil piti aina ravistella, ettei korvii menny liikaa vettä. Sateenkaaretkii näkyy, ku Miisa tyttö ui!

En kuitenkaa uskonu, että mukavasta kesäpäivästä rannalta voisi tulla niin rankka. Joku perhe sinne tuli uimaan ja olin niin varma, että ne lapset hukkuu sinne lampeen. Mä tosissani yritin kertoa niille, että uikaa rannan yja ei napaa syvemmälle. No itkuhan siinä meinas tulla, kun mua ei päästetty pelastustehtäviin. Mä oon kuitenkin ammatiltani pihapäivystäjä, ni ihan hyvin voisin olla myös vekaroidenvesivahti. Olihan niil vekaroilla äiti mukana, mutta kyllä mä silti olin kauhusta kankea niiden polskiessa. Eipä siinä oikeen voinu keskittyy olennaiseen eli uimatouhuihin

Onkohan mun partakarvat vähän liian pitkät tytölle, ku ne tollalailla roikkuu. Oon kuitenkin sitä mieltä, ettei niit tarvi repii pois, kyllä ne tippuu aikanaan. Mussa on kuulemma ylimääräsiä karvoja, jotka pitäis nyppii pois ja niinhän musta tänään karvoja revittiin ja tekemistä vielä jäi. Mut kuulkaas nyt eiks se oo niin, et pienempii ei kiusata. Toiset kyl sanoo, et kauneuden takii pitää kärsiä. Mut mä sanon kyl et rajansa kaikella ja sitä paitsi mä oon miten tahansa tosi söpö.