Ei kyllä uskois, että tolla nappulalla on pokkaa kiusaa minuu päivät pitkät. Se puree jalasta, kaulasta, ihan kaikkialta. Mä kuitenkiin oon korkea arvoinen ja jalosukoinen parsoni, joka ei ole mikään pentujen maalitauluksi kasvatettu. Huoh sanon minä! No kyllä mä sitä vähän leikitän ja läksytän, toiset saa sit hoitaa sen lässyttämisen. Arvatkaa haiseeko meillä pissa, ku toi nappula tekee tarpeensa sanomalehille mitkä emäntä on unohtan lattialle. Ihmettelen miksei ne oo vihasii!? 

En kyllä oo varma, et miettikö noi ihmiset ihan tarkkaa tota pentua, koska se puree kaikkea. Mä kun aattelin, et muutama uus kuppi lattial tietäis vihdoinkin lisää ruokaa mulle, mutta ei. Toisaalta se on jo niin kauheen näköstä se mössö mitä tolle nappulalle syötetään, ni ei mua haittaa etten saa sitä. Kaiken näkösiä ihmisiä on käyny hipelöimässä tota nappulaa, mut onneks mä oon saanu oman huomioni ja parhaani mukaan yrittän kertoo, ettei mua haittaa vaik ne vieraat ottais Nellin hoitoo. Toi nappula ei pysy kyllä yhtään paikallaan, siinä on varmaan joku vika. Meistä ois haluttu ottaa hieno yhteiskuva, mut arvatkaa kuka ei pysyn paikallaa, vaa keksi kaikkee omaa kivaa? Vihje kuvissa.

Onneks mä pääsin tänää agilityy. Mä oon siinä niin loistava, ettei todistusaineistoa oikeestaan ees tarvita. Oon niin nopee ja taitava. Lappeenrantaan ollaan menos taas kisaamaan ja juhlimaan emännän syntymäpäivää muutaman viikon päästä. Sen jälkeen sitten parsonien päänäyttely, jonne olen lähdössä.  Syyskuvia (siis erittäin kauniita sellaisia) minusta, pyörtykää ihastuksesta!