Ei tullut mainetta eikä kunniaa viime viikonloppuna, eikä niitä sertejä mitä tarvittais, koska A) Emäntä on löntystelijä, eikä juokse agilityradoilla, B) Emäntä ei ota oppiinsa, kun sille toitotetaan, että juokse nyt ihmeessä, ni alkaa nollia tippumaan, C) Emäntä ei osaa ohjata, D) Emäntä jännittää ihan turhaa agility kisoissa, E) Minulla saisi olla karheampi turkki, F) Liikun muka ahtaaati takaa. Syitähän vois jatkaa aakkoset loppuun asti, mutta mitäpä sitä pahalla menneitä muistelemaan... Muistellaan vaan sitä, kuinka tyylikäs ja edustava minä olen!

Ylläolevan kuvan ottanut Toni Lund

Lappeenrannassa  otimme siis yhden hylyn ja kaksi 10 ratavirhettä. Syyllisen jo yllämainituista todisteista tiedämme. Valokuvamateriaalia (vaihteeksi taas) ei ole saatavilla. Hyvinkäällä näyttelyssä olin vain erittäin hyvä (ellen täydellinen!). Viikonlopussa oli huippua se, että lähdettiin ILMAN Nelliä maailmalle! Kersa sai jäädä hoivaajien luo.

Tämähän on vuodatus blogin, joten tässä teille vuodatusta. Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa rassaamaa, että aina on joku joka seuraa ja haluaa olla lähellä...

että on joku joka vie kaikki lelut...

Mutta toisaalta onhan Nellistä seuraa ja se on hyvä painikaveri!

... ja toivon että nappula kasvaa nopeasti aikuisemmaksi, jotta minun pureminen loppuu! Kaiken huippu on se, että tuo nappula on oppinut kiipeämään sänkyyn! Hyvästi rauhallisesti ja mukavasti nukutut yöt! Onneksi se sentään syö omasta kupista, eikä enää tuu mun persuksii roikkuu, ku on aterioinnin aika. Mokoma ahmatti!

Kävin mä yks päivä tota Nelliä näyttämässä herra Jesse-Elmerille, jos se ois vaik huolinnu se adoptioon, mutta takasin samalla kyydillä tuli tuo nappula... Vähänkö on tärähtäneen näköstä porukkaa... Mua nolotti ihan sikanaa tossa porukassa! Hulluja koko porukka!

Vuodatetaan taas, kun on siihen aihetta!

-Miisa-