En kyllä yhtään ihmettele, että luopui Nellin äiti lapsukaisistaan. Kyllä mulla meinaa loppua huumori,ku yritän tota pentua tavoille kasvattaa. Oppi kun ei tunnu millään menevän perille. Huono asia on se, etten pysty ottamaan enää aikalisää hyppäämällä sohvalle tai nojatuolille... Tuntuu nappulalla olevan liian paksu kallo oppimiseen. Ihmettelen suuresti, miten noi kotiväki on onnistun opettaa sille jotain, paitsi et kyllähän sitä emäntää ja isäntää halutaan mielistellä ja miellyttää. Musta tuntuu, että menee ihan nuoleskeluks koko juttu Nellin  osalta ;) 

Tässä joitakin, joita olen yrittänyt opettaa Nellille

1. Minua ei purra! (Näyttää hyvin epätodennäköiselle, että menee tuohon paksuun kalloon.)

2. Kävele nätisti hihnassa. (Saannut alkuopetuksen Emännän ansiosta. Kävelee nätisti, kunnes hyppää minun kimppuun ja PUREE)

3. Mielipiteen saa kertoa. (Nelli ymmärsi: Mielipide on saatava kuuluville! Joten lenkillä, jos joku seisoo pysäkillä, aukaisee Nelli suunsa: MITÄS SIE SIELLÄ SEISOSKELET, MEE KOTIAS SIITÄ! Harjoitellaan vielä)

4. Ruoka syödään omasta kupista (...eikä tulla muiden kupille rippeitä odottelemaan)

5. Emäntää ja Isäntää kuunnellaan (noh, Nelli tekee kaikkensa saadakseen huomion, nukkuu peiton alla ja kaikkea mukavaa)

Tänään oltiin täällä Kotkassa kisaamassa. Kyllä olin ihmeissäni, kun ei tarvinnut kisata pelkästään itse, vaan meidän Emäntähän JUOKSI! Kiirehän siinä meinasi tulla. Ekalta radalta tuli hylky, kun yritin oikaista, mutta menin muka väärään päähän putkea. Toisalta radalta sitten tuli vain vitonen, kun en huomannut muuria ja juoksin ohi. Muuten oli kyllä oikein mukavan näköistä menoa! HYVÄ MEIDÄN EMÄNTÄ!

Kisoista tuli sen takia rankat, kun jouduin esittelemään kaikille rapsuttelijoille. Tää on Nelli ja tää on mun sisko. Meinas muutama immeinen ottaa Nellin mukaansa, mutta mä en ihan ollut samaa mieltä... Kyllä nyt nukuttaa. 

Tavoista poikkeamatta ei ole todistusaineistoa

-Miisa-