Olipa eilenä reissu! Ehkä parasta oli kyl se, ku Miisa luuli, et minut vihdoinkin viedään sinne mistä mut haettiinkin! HAH-HAH, eipä ollut tie kohti Mikkeliä vaan Helsinkiä, kun Miisa jäi Mummolaan hoitoon. Automatka meni hyvin boksissa nukkuessa. Auto kun saatiin pysähdyksiin ja meikäneiti ulos, niin armoton ilmoittautuminen oli alotettava. "Kymin kyläpoliisi Nelli paikalla". Tuota se Emäntä varmaan tarkotti sillä, et ensimmäiseks pitää sit ilmoittautua kun näyttelypaikalle päästään.

Mun pieni parsonin maailma järkkyi, ku ymmärsin minne mut oli tuotu. Johonkin halliin, missä oli ihan niin paljon koiria, etten laskuissa pysyny. Toisetkin, kun ravas siinä ees ja taas... Vaikka reipas olenkin, niin siinä vaiheessa meni kyllä pupu pöksyyn, muttei sentään ihan konkreettisesti. Miten ikinä pystyisin saamaan tässä hallissa kaiken huomion itseeni ja olemaan keskipisteenä, niinku kasvattaja on mulle nimen antanu, MIDPOINT eli keskipiste. Mun ujous tekniikalla se kyllä onnistu hyvin ja kaikenmaailman lääppijöitä tuli mua ihastelemaan. Emännän mukaan mä olin kyllä SÖPÖIN pentu Kaapelitehtaalla, mutta siitä ei kuulemma saanut mitään pokaalia. Isännän sylissä oli turvallista, eipähän ne kaikenmaailman kummajaiset tulleet mua haisteleen, Emäntä sano, et ne oli muka koiria, mutta vaan eri rotusia. Epäilen...

Mut ujoustaktiikka vei jopa Emännän jännityksen mennessään, mut se sano, et saisin kyl seuraavaa näyttelyy mennes ryhdistäytyy. Se kun ei vaan ymmärtän, et oleman maaa-il-man söpöin, ni voittaa kaikki. Ja niinhän mulle kävikin! Tosin luulin, että koko juttu jää vaan pelkkään pasasteluun oman boksin vieressä, mutta ei jääny. Mut vietiin sellaseen aukeeseen tilaan, minkä ympärillä oli hurjasti ihmisiä. Siel aukios hääräs muutama ihminen ja yks niist oli tuomari Tiina Taulos. Sit siel aukiol oli pöytä, mis mun piti seistä, kyllä silloin jalat tuntu ihan spagetilta, mutta onneks pystyssä pysyin. Vaikka ollaan harjoteltu pöydällä seisomista, niin jotenkin mua vaan rupes hirveesti huippaamaan. Onneks se tuomari oli mukava, vaikka se kopeloikin mua. Yks juttu vaan häiritsi, ku se sano, et mä oon vauva. Miehän oon jo iso neiti! Sit se tarkasti mun raateluhampaat!

Sit piti vähän tepastella siellä kehässä ja lopuks seisoa, sen tuomarin pöydän edessä. Emäntä oli kyl ylpee, et jaksoin melkeen koko ajan seisoa ryhdikkäästi ja näyttää tosi söpöltä, kun se tuomari saneli jotain sen apureille. Sit onneks päästiin pois sieltä aukiolta ja sinne meni jotain muita parsoneita. Uudestaan, kun mentiin kehään ni tuomari käveli jo vastaan. Siinä vaiheessa mä pelästyin, että nyt on homma kustu ja se lähettää meidät kotiin. Mutta se ojenskin läpyskän nimeltä ruusukkeen ja sano, et vaikka on "ujo, ni on tänään roppi". Mun teki mieli kyllä korjata, että mä olen kyllä Nelli. Onneks en sanon, ettei Emäntää ruven nolostuttaa. Se roppi olikin rotunsa paras! Isäntä ja emäntä olivat kovin ylpeitä!!!!!

Tuomarin apurillleen sanelema juttu olikin arvostelu ja se oli tällainen: Viehättävä pieni neiti. Erinomaiset mittasuhteet. Söötti naama. Erinomainen häntä ja hännän kiinnitys. Kauniisti värittynyt. Tasapainoiset liikkeet.

Sitten jouduttiin odottelemaan vielä kauan, että päästiin patsastelemaan muiden terrierin kanssa. Olin kuulemma söpö näky, kun viimisenä tulin jonon jatkeena ryhmäkehään. Menestystä siellä ei tällä kertaa tullut, mutta muuten päivään Emäntä ja Isäntä olivat oikein tyytyväisiä, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Miisan päivä mummolassa oli sujunut vallanmainiosti leikkien ja yksin olosta nauttien! Ja kyllä mulla oli sitä jo vähän päivän aikana tullut ikävä, joten pakko sitä oli hieman kiusata illalla, ennen ku nukahdin... Miisa nimittäin sai näyttelystä lelun, mistä mäkin tykkäsin kovasti. Kuvasta huomaa mitä mieltä Miisa on.

-NELLI-