Tällä kertaa kuulumiset ihmisen näkökulmasta. Viime viikonlopusta kerrotavaa on jonkin verran. Lauantaina Nelli osallistui Haminan näyttelyyn. Tällä kertaa Miisa pääsi mukaan turistiksi, muttei kehään asti kesäkilojaan esittelemään. Tuomarina toimi ruotsalainen Dan Ericsson, jolle ei meidän Nelli-neidin sirous käynyt ja tuomarin mielestä Nelli on kokonaisuudessaan hieman neliömäinen. Tästä muodostuikin sitten kaava Nellin näyttelyjen suhteen, pärjää, ei pärjää, pärjää, ei pärjää. Joten minun on näköjään esittävä varmuudeksi varakädet Kotkan Ruusu näyttelyyn kesäkuuksi. Haminasta ei tällä kertaa ole kuvamateriaalia, sillä omat käteni eivät riittäneet koiran esittämiseen, toisen vahtimiseen ja valokuvaamiseen. Arvostelu löytyy tuolta Nellin näyttelyarvostelut sivulta. Seuraava näyttely onkin sitten tuo Kotka, johon olen molemmat koirat ilmoittanut. Tämän näyttelyn jälkeen katson tuleeko taukoa näyttelyihin... Suunnitelmissa kyllä Kouvola, Terri-Eri ja parsonien päänäyttely ainakin vielä tälle vuodelle.

 

Sunnuntaina oli sitten Nellin vuoro olla turistina, kun Miisa pääsi esittelemään agilitytaitojaan Santalahden Suhinoissa. Lieneekö edellisen illan iloliemi rentouttaneen minua, sillä ensimmäinen ratamme oli puhdas nolla ja kolmas sellainen! Mutta ei ykköspalkintopallille kuuluttaessa sanottu tervemenoa kakkosluokkaan, vaan tervemenoa muiden tuomareiden radoille nollia juoksemaan. Tämä nimittäin oli kolmas nollamme Pertti Siimeksen radalta. Rata oli juuri meille sopivaa, virtaviivaista eikä suuria vänkäyksiä vaativaa. Mutta ohjaukseni sujui pitkästä aikaa todella hyvin, vauhtia omiin töppösiin olisi saanut kyllä laittaa, mutta tällä kertaa vauhti riitti voittoon vajaalla sekunnilla. Tästä sipsuttelusta sain sitten taas kuulla, baletti on kuulemma eri laji kuin agility?! Rata oli kokemuksena hyvä, näyttö siitä, että kyllä se kolmas nolla sieltä tulee kun ohjaaja juoksee ja ohjaa.

Hyppyradan lähtöalueelle siirtyessä katsomosta kuului varoittava huuto "juokse kurja!" No ei siinä sitten muu auttanut, kun pistää töppöstä toisen eteen, minkä ratakin salli. Mukavaa suht virtaviivaista menoa ja pitkiä pätkiä, joissa vauhti kiihtyi niin ohjaajalla kuin koirallakin. Kaikki valssaukset meni hyvin. Ainostaan yksi pirullinen rima tipahti alas, Miisa luultavasti ponnisti jotenkin väärin, kun minun kädet huitoivat juoksiessani länteen ja itään. Tämän vitosen takia tipuimme neljännelle sijalla, mutta meillä oli koko sen radan ykkösten nopein aika 32,99 (ihanneaika alittui 11 sekunnilla!) Ja koirassa ei muka ole vauhtia, no kyllä on kun ohjaaja itse vaan juoksee naamapunaisena!

Erittäin tyytyväinen olin molempien ratojen keppeihin, jotka toisinaan ovat hieman epävarmat etenkin kun itse olen "väärällä puolella" eli kepit jäävät oikealle puolelleni. Ohjaus kepeille onnistui hyvin sekä ne olivat nopeat. Kontaktit onnistuivat loistavasti, kun vain käsky ODOTA tuli painokkaasti. Ohjaamisessa ei kuulemma ollut mitään epävarmuuden merkkejä vaan molemmat radat olivat hienoja! Hyvä Miisa ja ehkä vähän Jennakin!

Kaikki tämän kerran kuvat Marianne Heiskasen ottamia!

-JeNNa-