Joo siis me oltiin jossain ihme kentällä, mis oli ihan hirveesti kaikkii koirii ja ihmisii. Mua alko ihan jänskättää, enkä ees uskaltan kaikille murista ja uhitella. Onneks me saatii melkeen koko ajan olla Miisan kans meidän häkissä, siel oli paljon turvallisempaa. Mut se Emäntäni laitto mut sellasee ihmehihnaa ja vei mut aukiolle, jossa oon aikasemminkii ollu joskus talvella. Ja sitkös mua vast alkokii jännittää ku en yhtää muistan mitä sit tapahtuu. Mun jalat täris ku haavan lehdet. Pöydällläkii rupes niin huippaamaan, et oli pakko välillä yrittää istua. Siinä pöydällä mua kopeiloitii ja jotain kummaa kieltä se tuomari puhu, etten ees ymmärtän. Onneks siint pöydält pääs alas ja vähä jalottelee. Ette arvaa kuinka mua jännitti siinä tuomarin katseen alla, se oli kyllä varmasti se katse joka ois voinu tappaa, onneks olin tiukkana, vaikka jalat olikii makaroonia. Mä olin kuulemma erittäin hyvä, mut en vaan tiedä että missä.

Sit ku pääsis pois sieltä aukiolta, ni Miisa joutu sinne. Kyllä mua jännitti miten Miisalle käy, mut sillä näytti olevan ihan mukavaa. Ja se oli kuulemma erinomainen. En tiiä mitä se teki paremmin ku mie, ihmeellistä tuo aukiolla olo. Emäntä oli kyllä meihin tyytyväinen, vaikkakii Miisa saikin vaan jotain vara-juttuja. Mutta musta on hyvä, jos saa varaosia. Kuulemma viralliset tulokset löytyy omilta sivuiltaan.

Meitä väsytti kyllä ihan sikanaa, koko loppupäivä ja tänääki on ollu vähä veto pois...

Kuonot kohti uusia seikkailua seuraava näyttely taitaa olla vasta elokuussa Terri-Eri

-NELLI-

ps. Hauskaa Juhannusta kaikille! Kuvablogissamme lisää kuvia viikkojen takaisesta retkestä Kotkan sapokan vesipuistoon