Siis ei mitenkään konkreettisesti meidän kesken, vaan noista herkkuluista on välillä pieniä erimielisyyksiä. Katsos ymmärrät varmaan, että aidan takana ruoho on vihreämpää eli kaverin luu on yleensä aina mielenkiintoisempi ja herkullisempi. Saatiin taas perjantain kunniaksi luut, aikamme siinä omiamme pureskelimme. Miisa väsyy yleensä aina nopeemmin, joten mie pääse sitten syömää sitä sen hyvin alotettua luuta. Hetken päästä Miisa sitten hakee mun luun ja jonkin ajan päästä taas vaihdetaan. Luuralli siis meneillään.

No Miisa rupes tietenkii mököttää, ku mä omin sitte lopulta molemmat luut. Mut oli niin vaikeeta päättää kumpaa haluun syödä, joten helpompaa oli pitää molemmat suun ulottuvilla. Mut sit mä kuitenkii menin sen vieree ja lupasin, et se saa aina välil syödä niitä luita myös...

Tänään on aika huippupäivä, koska meidän Emäntä oli niin reipas, että se jaksoi laittaa meille herkkupuuron uuniin. Vesikielellä me sen valmistumista odotetaan tuskalliset kaksi tuntia...

Kuten kuvasta huomasitte minulla on meneillään NE päivät.

-NELLI-