Vaatimattomasti aloitimme kolmosluokassa kisaamisen, piirimestaruusta. Tarkoituksena oli lähteä tekemään mukavia tuloksellisia ratoja, mutta hylkyjä saimme kaksin kappalein. Piiritanssiksi siis meni nämä kisat ja karkelot. Agilityrata aivan järkyttävää menoa, jossa suurin sählääjä oli itse ohjaaja. Luojan kiitos toivottavasti kukaan ei sitä kuvannut, sillä en kehtaisi katsoa sitä. Radan ulkopuolisten tsemppaamisesta huolimatta en saanut kasattua itseäni. Miisa häthätää suoritti ehkä puolet esteistä, sillä minä mennä sohin joka suuntaan. Siinä sitten maalissa itkukurkussa istuin pitkän aikaa hietikolla. Niin siinä käy kun jännittää liikaa ja etenkin odottaa liikoja. Seuraaviin kisoihin enemmän ääntä, keskittymistä ja nopeita jalkoja. Huoh!

Toinen rata lähti ihan hyvin, mutta sitten Miisa jäi selän taakse, enkä jaksannut enää korjata. Yritin juoksuttaa hyvin loppuun asti, mutta muutama virhe siinäkin sitten sattui. Mutta vaikka oli hylky, niin jäi ihan hyvä mieli. Miisan kanssa kisaamisessa on onneksi se hyvä puoli, että koira on maaliin tulon jälkeen AINA onnellinen ja iloinen, että pääsi tekemään sitä mistä tykkää! Neidille kun on pääasia, että pääsee tekemään

Tässä Jaana Siltasen napsimia kuvia Miisasta, joka kyllä nautti taas tekemisestä! 

Aloitushyppy

Huomatkaa Miisan erittäin keskittynyt ilme!

Täältä tullaan, jonka jälkeen tulikin sitten hylky!

Aivan mahtava kuva kepeiltä Miisasta, niin vauhdikas! Seuraavakin on vallan mainio!

Katsotaan nyt sitten, että minkä verran vielä loppu vuonna näitä kolmosen kisoja juostaa, vai harjoitellaanko ensin vähän paremmiksi. Torstaina taas harjoitukset ja perjantaina mölleilemään molemipien koirien kanssa!

-Jenna-